lauantai 20. joulukuuta 2014

Milläs minä pääsen...

Eräässä hengellisessä lastenlaulussa pohditaan miten pääsen taivaaseen. Laulu esittelee erilaisia vaihtoehtoja, pyörällä polkien tai autolla ajaen. Jopa rakettimatkaa mietitään. Laulun edetessä vastaus löytyy. Hyvä niin.

Viime päivinä olen miettinyt miten sinne eduskuntaan pääsee. Mitkä ovat realistiset mahdollisuudet päästä ja mitä valituksi tuleminen vaatii? Mitä miun tulee tehdä ja milloin? Millä ihmeellä sinne eduskuntaan oikein pääsee??

Olen huomannut, että toiset ovat jo lähteneet liikkeelle. Ovat tehneet suunnitelmia ja aloittaneet kampanjan valmistelut. Kertovat ehdokkuudestaan ja ajatuksistaan. Tekevät töitä saadakseen rahaa kampanjointia varten. Mie itse vielä haahuilen enkä edes ymmärrä kaiken alkaneen.

Tänään tuli sähköpostia, jossa kerrottiin vaaleihin olevan tasan neljä kuukautta eli 122 päivää. Onko se pitkä aika vai lyhyt? Kuulemma sekä että. Sain toisenkin sähköpostin. Siinä kerrottiin, että miulle on luotu Vihreän liiton lahjoitustyökaluun lahjoituslinkki. Sen avulla tai kautta voin puolueen rahankeräysluvalla kerätä rahaa vaalikampanjaani varten. Tämä kaikki on niin hirmuisen hämmentävää. Tiiän, että valituksi tuleminen vaatii oikeasti näkyvän kampanjan. Ja se taas vaatii rahaa. On vain jotenkin hämmentävää ajatus siitä, että joku haluaisi tukea juuri minnuu. Tai että miun tulisi kysyä ja pyytää tukijoita itselleni. Ei riitä, että olen. Oma itseni ja elän elämääni. Miun tulee tehdä itseni näkyväksi. Voiko sanoa ettei vaan näkyväksi, vaan vieläpä halutuksi. Jos tätä tekee usein, siis neljän vuoden välein, niin tottuukohan tähän? Tuleeko kampanjoimisesta ja omien ajatusten esille tuomisesta jokapäiväistä ja luonnollista? Nyt se ei siltä tunnut.

Olen miettinyt sitä, miten kampanjoisin ja kertoisin ihmisille omasta ehdokkuudestani. Miten teen itseni näkyväksi. Mie, joka yleensä pursuilen ja rönsyilen erilaisia ideoita, olen nyt jotensakin kuiva. Jotain pitäisi keksiä. Sellaista mikä ei maksaisi kovin paljoa, kertoisi miusta ja olisi miun näköistä, herättäisi ihmisten mielenkiinnon ja jonka avulla saisin omia ajatuksia ja mielipiteitäni tuotua esille. Mitään ei tule mieleen. Melkein tekisi mieli huutaa apua, auttakaa, Tulkaa kanssani ideoimaan ja tekemään. Sytykeruusuja teen itselle ja muille, mutta nyt ei tunnu sytyttävän. Luulen, että koko homma saisi uutta tuulta purjeisiin, jos saisin tiimin ympärilleni. Peilin, joka heijastaisi ajatuksiani takaisin ja pingispöydän. jossa ideoita voisi heitellä ilmaan ja ottaa koppi parhaimmista. Myös tekemään yhdessä. Kai tämä on ensimmäinen verkkojen heitto. Kokeilu löytyykö täältä mitään vai jatkanko yksin pohdintaani.

Sitten se iso askel. Teko, joka vaatii kynnyksen yli astumista. Joka tuntuu vaikealle, mutta joka miun varmaan pitää pystyä tekemään. Jos haluat tukea kampanjaani, jos koet että olisin oikea ihminen  viemään yhteisiä asioita eteenpäin, niin tässä lahjoituslinkki: https://lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/saija-grun. Tämän kautta voit tukea tätä miun matkaa. Tai jos koet, että haluat tulla ideoimaan kanssani, kulkemaan tämän neljän kuukauden matkan kanssani, niin ota yhteyttä. Nykäise hihasta. Laita sähköpostia. Kirjoita facesivulle. Ihan mitä vain. Kaikesta olen iloinen ja kiitollinen. Yksin miusta ei ole tähän. Mutta siun kanssasi on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti