En tiiä olenko miten erilainen tai kummallinen ihminen toisiin verrattuna, mut mie tykkään kuvitella mielessäni kaikenlaisia asioita. Joku saattaisi sanoa sitä haaveiluksi, toinen vaihtoehtojen pohtimiseksi, kolmas ehkä todellisuudesta pakenemiseksi. Varmaan se on kaikkea tuota. Ainakin miun kohdalla.
Mie kuvittelen. Maalailen mieleeni asioita, tapahtumia, leikittelen erilaisilla vaihtoehdoilla. Miulla on aina ollut vilkas mielikuvitus. Illalla nukkumaanmeno on ollut päivän paras hetki, koska silloin on voinut kaikessa rauhassa kuvitella. Ja mikä parasta, tietää saavansa nukkua monta tuntia =D
En voi kieltää, ettenkö olisi joskus ja itse asiassa useammankin kerran, kuvitellut miltä tuntuisi olla kansanedustaja. Millaista olisi viettää vaalivalvojaisia, jotka huipentuisivat läpimenoon. Millaista olisi lähteä Helsinkiin, isoon ja suureen kaupunkiin, jossa muuten tulee käytyä niin hirmuisen harvoin. Millaista olisi kulkea eduskuntatalon käytäviä ja tavata mediasta tuttuja ihmisiä. Olisiko se oikeasti niin hienoa, mitä sitä mielessään kuvittelee. Millaista olisi olla Kansanedustaja?
Mie olen saanut muutaman vuoden ajan seurata melko läheltä eduskuntavaaliehdokkaan ja kansanedustajan elämää. Ja olen huomannut, ettei se ole pelkästään kunniaa ja glooriaa. Välillä jopa mietin, et onpahan vaan homma, en kadehdi.
Tässä sitä nyt sitten ollaan. Aloittamassa noin puolen vuoden ehdokasprojektia. Mielikuvista siirtymässä todelliseen. Jännittää, hirvittää, pelottaa ja samaan aikaan huomaan odottavani ja innostuvani. Ehkä miulle selviää kumpaa vaalityössä on enemmän, glooriaa vai sitä toista hommaa..
On tämä niin ainutlaatuinen kokemus, että päätin siitä kirjoittaa. Jos en niinkään muille, niin itselleni. Jo nyt nimittäin niin paljon ajatuksia ja tuntemuksia sinkoilee asian tiimoilta sisälläni. Mut mukavaahan se olisi, jos joku haluaa tätä lukea ja seurata. Tavallisen immeisen elämää kampanjan keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti